lauantai 28. huhtikuuta 2012

Varustelu talveen alkoi

Idea oli tehdä jotain aivan muuta, mutta harjoituskappaleena tein ranteenlämmittimet. Ohje on suoraan Suuren käsityölehden 11-12 2010 numerosta.

Puolivalmiita töitäkin on puikoilla jonkin verran, mutta niitä tuonnempana kunhan saan loppuun tehtyä ja kuvattua.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Mitä tällä tehdään?

Pengoin äitin puikkovarastosta itselleni ohkasia puikkoja, kun vastaan tuli pitkä virkkuukoukku. Tää koukku on melkein kolme kertaa pidempi mitä normi koukku. Puikko on vanha, äitille tullu mummolta joskus. Äiti mietti et jokin virka sen pituudella on, muttei muistanu miten ja mihin puikkoo on käytetty. Joten onkos kenelläkään tietoo?
Tässä vielä kuvaa, vertailun vuoksi kuvassa on normi koukku vieressä.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Aitouden etsijä

Susannan työhuone kertoi tikkurilan sivuilla tehtävästä tyylitestistä. Mähän innoissani menin testiä heti tekemään. Vastaukseksi tuli että olen aitouden etsijä. Kuvaus oli jotakuinkin tälläinen, että pidän luonnon materiaalien aitoudesta ja lämpimistä murretuista väreistä. Huoleton tyyli heijastaa ekologisia arvojani ja arvosta käsityönjälkejä ja tuon tehosteita suoraan luonnosta. 

Omasta mielestäni tuo kuvaa aika hyvin mua. Ei meillä kovin kirkkaita värejä näy ja yleensäkin aika tasasen ruskeeta on. Olohuoneen seinällä roikkuu tälläkin hetkellä viimesyksynä metästä kaivettu oksa, ja kukkapurkeissa on kiviä läheiseltä hiekkamontulta. Ekologiset arvot tulevat esille vanhojen tavaroiden myötä, aikoinaan aidoista materiaaleista tehdyt huonekalut ovat edelleen hyvä kuntoisia ja ennen kaikkea ne on mahdollista korjata toisin kuin monet nykyaikaiset lastulevuhyllyt. Tykkään koluta kirpputoreja ja ullakoita ja suurin osa meillä olevista koristeista onkin vanhoja löytöjä sieltä sun täältä. Vanhojen huonekalujen lisäksi pidän kekseliäistä kierrätyshuonekaluista kuin jollekin tuotteelle on annettu uusi elämä ja uusi käyttötarkoitus. Artesaanina arvosta myös käsityötä. Välillä harmittaa kun ei raaski ostaa jonkun käsityöläisen taidokkaita töitä, vaan menen ja ostan halpamarketista vastaavan tosin hengettömän tuotteen. Toisaalta välillä kuljen kaupoissa ja mietin etten mä tota halua ostaa tolla hintaa ku voisin tehdä myös itse tollasen. Huoleton meidän sisustus myös on, meillä on sulassa sovussa ikean kirjahylly, 50-luvun k-tuoli, armeijan ylijäämä kaupasta ostettu tuoli ja 80-luvun mäntypuinen työpöytä.  

Meidän kodin sisustus on tosin vielä todella kesken eräinen. Yhteenkään huoneeseen en ole tyytyväinen ja monia huonekaluja haluaisin vaihtaa. Osa huonekaluista haluisin vaihtaa niiden ulkonäön takia (olohuoneen vitriini), osan käytännön syistä (työpöytä). Eteiskäytävä meillä ei vaan oikeen oo vielä toimiva ja vessa nyt on vaan ruma, makkarin remppa nyt on vaan vieläkin kesken. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa aitouden etsijänä ;)

Että tämmöinen pohdinta omasta sisustusmaustani.

Puikkopussi

Mä en oo mikään hyvä ompelukoneen käyttäjä, enkä näin mikään hyvä ompelijakaan. Ompelukoneesta osaan just ja just vaihtaa suoran ompeleen siksakkiin, mut näillä mennään. Jos tämä ei riitä, niin kärsivällisyytenikään ei kovin usein riitä työn suunnitteluun tai alkuvalmistelujen tekoon. Näin kävi tänäänkin.
Kaivoin kankaita kaapista ja nostin ompelukoneen pöydälle. Leikkasin kankaat ja aloin ompeleen kankaita puikkopussin muotoon. Tämmöistä sain aikaan.



Minkäänlaista kiinnityssysteemiä tuohon en vielä saanut tehtyä. Pussit eivät ole suoria, ja tiettyjä tukevoittamis toimenpiteitä olisi voinut tehtä pussukkaan. Pussista tuli myös vähän liian korkea. Mustikkakangas on myös vähän liian ohutta. Toisaalta jos tämä pussukka menee piakkoin rikki ni sitten on hyvä syy harjoitella lisää ompelukoneen käyttöä ja tehdä uusi pussukka.
Vaikka pussi ei ole ihan onnistunut teknisesti, niin mä tykkään tosta mustikkakankaan ja mustan kankaan yhdistelmästä. Ja mikä tärkeintä, pysyypähän edes puikot jotenkin järjestyksessä.