Taistelua

Isäni kävi kaatamassa eilen pihaltamme yhen puun ja yhden puunrungon. Nyt piti saada puuttomaan pihaamme jotain kasvamaa. Tänään taistelin ensin miehekkeen kanssa omenapuun ostosta, tämän jälkeen eilen kaadetun puun kannon ylöskaivamisen kanssa. Kummatkin taistelut voitin .)  Nyt kaivamisen, taistelun, kiroamisen jälkeen lihakset on kipeät, itikat ja muut ökkömönkijäiset ovat jättäneet myös omat jälkensä minuun. Kanto on kuitenkin maanpinnalla ja omenapuun taimi maassa. 

Jos oikein tarkkaan katsoo, niin kuvan keskeltä löytyy omenapuunrunko. Saa nähdä lähteekö tuo tuosta elämään, parhaani tein. 

Lihiksiä

Mä jo talvella mietin että lihapiirakoitahan olisi helppo tehdä myös itse. Tuolloin asia jäi mietintäntä asteelle.  Tekila´s Bakeryn kirsi oli tässä taannoin tehnyt lihapiirakoita ja hänen reseptillään tein nyt vapaapäivän ratoksi piirakoita. Ainoa poikkeus Kirsin ohjeeseen oli etten itse laittanut täytteeseen kapriksia vaan herkkusieniä. 

Lihikset olivat yllättävän vähätöisiä ja nopeita tehdä. Ja maku oli aivan jotain muuta kuin kaupan. 

Köyhän naisen helmet

Odottelin aamulla ystävääni hakemaan minua shoppailukierrokselle ja sain siinä idean tehdä nappikorvikset. Mitä sitä nyt yksiä tekemään ku samalla vauhdilla tulee kolmet, joten nyt on mistä valita. 

Kierrellessämme kauppoja, näin katriinankauppassa napeista tehdyn kaulakorun. Miten sattuikin aamulla oma into nappeihin. Kotia päästyä piti vääntää tälläiset köyhän naisen helmet itselleni heti. 

Mummin jalan jälkiä seuraten

Mummini teki ennen lapasia joissa oli vuori sisällä. Nämä lapaset oli super lämpösiä talvella. Yksiäkään mummin tekemiä lapasia ei minulta enää löytynyt. Tämän pohjalta aloin kuitenkin tekemään itse vuorellisia lapasia. Tosin vähän muuttui mummin malli. Itse tein eka peruslapset pohjalle, joiden päälle neuloin kämmenosiin tuollaiset pitsiset lapaset. Kämmen puolelta lapset on ainaoikeeta. Juu, laiska olen enkä jaksanu tasata lapasten värejä menemään yksiin. Itselleni lapaset tein, niin värihaitta ei ole ongelma. Nyt vaan odotellaan niitä pakkasia että pääsee käyttämään lapasia ,)

Hiekkakakkuja

 Tuossa taannoin istuin kummityttöni seurassa hiekkalaatikolla ja kakkujahan siellä alettiin tekemään. Kakkuvatiin meni päällekkäin hiekkaa ja lunta, huolellisesti jokainen kerros taputeltiin kiinteäksi, ennen kuin kakku kumottiin. Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku toivotuksen myötä kummityttö teki hienon kaksivärisen hiekkakakun. Josta minulle idea, että tuollainen pitää tehdä ihan syötävässä muodossa. Sillä hetkellä ei ollut mitään syytä alkaa kakkua väsäämään, joten idea hautui päässäni jonkin aikaa. Ja tuona aikana reseptikin vastaan tuli. 

Kakku on siis uusimman leivotaan lehden (huhtikuu-kesäkuun 2012) numerosta napattu. Lehdessä kakku on nimellä äidin lempikakku (s.12), mutta näin kotosasti esikuvansa mukaan kakku on nyt hiekkakakku :) 

Ihan ei kakku onnistunut toivotulla tavalla, ulkoreunassa ei näy ollenkaa valkoista vaan pohja ja päälle tullut kaakaokiille peittävät sen. Kakkua leikatessa valkoinen sydän kuitenkin paljastuu ja näin muistuttaa hieman kummityttöni tekemää esikuvaansa. 

Kakku tuntui mastuvan maistajille, kummitytölleni tosin kelpasi vaan päällä oleva kaakaokiille ja sitä nyt pitäisi päästä tekemään pelkilteen .. 

Lopuksi vielä kuva vapun munkkikeosta. Elämäni ensimmäistä kertaa tein munkkeja ilman äidin valvovaa silmää. Ihan kivasti onnistui, vaikka ihan liian ison taikinan tein ja näin munkkeja on vieläkin pakkasessa..